APURI
Kun mä tulin ensimmäistä kertaa Tampereelle, mä ajattelin että mä tulen hulluksi. Oli niin hiljaista. Joka paikassa oli puita ja järviä. Korvat soi. Niin hiljaista oli.

POMO mittailee etäisyyksiä, sutii sitten lisää.

POMO
170... 25... 168...

APURI
Ihmisetkin on hiljaisia. Suhisee kuin puut tuulessa. Keväällä ne on kahdesta viiteen päivään hyvällä tuulella. Sitten alkaa sataa ja siitä jatkuu hiljaisuus.

POMO
Ei muuten kannata huudella ohikulkijoille. Ne luulee että sulla on joku hätänä.

APURI
Enhän minä kenellekään huudellut. Sinulle kerroin tarinan.

POMO
Ei noi sitä ymmärrä. Pitää pysähtyä ja puhua minulle, ei ne muuten tajua. Tulet tänne lähemmäs, jos on asiaa.

APURI
Okei.

POMO
Kadulla ei tuntemattomille moikkailla. Vain metsässä sanotaan hei, jos joku tulee vastaan.

APURI
Okei. Ihmiset tuijottaa eivätkä tule juttelemaan. Ihmeellistä kun ne haluaa olla yksin.

POMO
Ei kukaan halua olla yksin. Sehän on ongelma kun ihmiset on niin yksinäisiä. Ne kuolee koteihinsa ja löytyy vasta vuosien päästä. Kukaan ei kaipaa. Sellainen on tavallista.

Kantaesityksen näyttelijät: Marja Myllylä ja Behnam Sanei.

Ohjaus Kati Sirén.

Tuotanto Teatteri 2.0. / Saara Rautavuoma