Radikaaleinta on arki (2012-2013)

Radikaaleinta on arki-dokumenttiteos käsittelee työelämän prekarisoitumista. Sen dokumentaariseen taustatyöprosessiin osallistui kolmen kaupungin yliopiston opiskelija, joista kukin seurasi yhtä prekaaria työntekijää puolen vuoden ajan. Lisäksi tein omia haastatteluja eri aloilla. Näytelmä sai nimensä Into-kustannuksen vuonna 2009 julkaisemalta pamfletilta, mutta se oli kirjasta erillinen teksti.

Kantaesityksen esiintyjät Marja Myllylä ja Johannes Korpijaakko.

Kantaesityksen ohjaus Saana Lavaste.

Tuotanto Teatteri 2.0. / Saara Rautavuoma

Kuvat: Jonni Pantzar

KUU

Tulee susta mieleen yks espanjalainen nuori mies, Diego, vaikka se ei perustakaan tommosesta luterilaisesta pönöttämisestä. Huikeet kreisibailut oli Madridissa meillä! Aamuyön pimeinä tunteina se alko avautua. Senkin tilanne on epävakaa. Joku rahakeikka joskus siellä, toinen täällä. Diego vasta rimpuileekin. Sitä ottaa päähän. Mutta se on avoin sen suhteen.

JUSSI

No sitähän voi kovin monella tavalla lyödä puukkoja omaan selkäänsä. Toi on niin tyypillistä etelä- eurooppalaisille. Mitäs ei kouluttautunut alalle, josta voi tullakin jotain toimeentuloa. Oma moka.

KUU

Just. Ja toi sun tilanne on niinkun merkki siitä että sä oot menestynyt? Tänä yönä moni valvoo. Ja puhuu. Mä oon kuunnellut kaikkia. Kaikkia, joiden työtilannetta nimitetään epätyypilliseksi, vaikka teitä on todella paljon. Teistä puhutaan, niin kuin te olisitte joku marginaali. Teette töitä, mutta teiltä puuttuu pysyvyys, ennakoitavuus ja työnantajarakenteet. Te ihmettelette, miksi on niin vaikeaa sopeutua, miksi teiän panos ei koskaan riitä. Puhutaan työelämän prekarisoitumisesta.

JUSSI

Kyllä joku tätä laivaa styyraa. Nää, mitä nää on nää työvaliokunnat, kelaa kuumeisesti, miten tätä kehitetään. Hei? Mähän oon tehnyt just niin kuin piti. Kävin koulut, tavoiteajassa vielä, ja ainahan noita oman alan pätkiä on jotenkuten ollut. Nää tämmöset roskakeikat on ihan väliaikaisia. Kyllä tää kohta alkaa toimia. Ja musta tulee semmonen kuin muista. Musta tulee joku, jolla on palkalliset lomat ja sairaslomat, ihminen, jolla on ihmissuhde, aikaa sellaiseen. Setä. Kummisetä, isä, joka vie lapset ja kummilapset huvipuistoon, stadionkonsertteihin ja surffaamaan. Keskiluokkaa. Perusihminen.

TUULA TOIVONEN
Mites sen koutsauksen kanssa?

JAAKKO NIEMI
Niin tota. Juuri näitä tarinoita kuulee jatkuvasti työelämässä suurissa organisaatioissa. Ja mä oonkin täällä pohtimassa, millä me saatais muutettua sun asennetta. Että sä kestäisit noita jatkuvia muutoksia paremmin ja että susta olis kiva tulla töihin taas. Nyt kun ei olla ehditty rentoutua ja aikaa on vähän... Pitää vaan mennä suoraan asiaan. Sä oot kuullu näistä foliohatuista? Ufotutkijat käyttää niitä. Ne uskoo että joku lukee niiden ajatuksia.

Että sä tota.
Sun pitää uudistua.

Ja siks me tehdään folionaamio. Että sun ei tarvitse paljastaa sun mielipahaa, vaan sä voit haudata sun mielipahan siihen ja miettiä sitä, miksi susta tuntuu siltä kuin susta tuntuu.

PAHAENTEINEN TAUKO

Sydänmetsä (2014-2015)

Hyppäämisen historiaa yön kuvina