Lempeä tarina perheestä ja hitaasti hajoavasta hyvinvointi-Suomesta. Taisto Reimaluodon haastattelujen pohjalta kirjoitettu näytelmä

Merkkipäivä on Taisto Reimaluodon haastattelujen pohjalta kirjoitettu näytelmä. Haastatteluvaihe ulottui kesäkuusta 2014 kesäkuuhun 2015, aktiivinen kirjoitusvaihe lokakuusta 2014 huhtikuuhun 2016. Muokkasin tekstiä vielä syksyllä 2017. Kantaesitys Lahden kaupunginteatterissa Teatteri 2.0.:n yhteistuotantona lokakuussa 2017. Teosta on esitetty myös Kajaanin kaupunginteatterissa, Espoon kaupunginteatterissa sekä lukudraamana Tampereen teatterikesässä, Lahden kansanopistolla ja Jyväskylän kaupunginteatterissa.

Kantaesityksen näyttelijät olivat Aleksi Lavaste, Petriikka Pohjanheimo ja Taisto Reimaluoto.

Ohjaus Kaisa-Liisa Logrén.

Tuotanto Teatteri 2.0. / Saara Rautavuoma ja Lahden kaupunginteatteri

Teoksen kirjoittamista rahoitti Teatteri 2.0., Taiteen edistämiskeskus sekä lukuisat opetustyöt. Kuvat sivulla: ulkokuvat Jonni Pantzar, esityskuvat Tiina Hauta-aho.

 

TOPI

Entä jos ihminen
ei löytänyt tehtäväänsä
Mitkä sen vaihtoehdot olisi olleet
istua hiljaa kiltisti paikallaan
ja odottaa loppuansa
jos ei silläitselläänsyntyjään ollut tehtävää
niin mistä ihmeestä ihminen olisi löytänyt sen

ja kenen olisi kuulunut kulkea sen rinnalla
milläehdoilla
ja kuinka kauan
ja kuka ne säännöt kirjoitti
millaisesta todellisuudesta käsin

ISÄ
Tanssi kiihtyi ja helmat kohosivat, pam pam pam ja siinä väistämättä huomasi että hampaansa pudottaneelta kyyryltä mummolta oli aamulla jäänyt alushousut pukematta jalkaan ja jonkun kalsongeissa oli enemmän palkeenkieltä kuin kangasta ja pyllyjen seassa, pam pam pam, kevään kohottamat pääskyset syöksyivät perhosten ja ruusujen keskellä

ÄITI
Eihän sen niin pitänyt mennä! Että vahvimmalle ja vahvimman mukaan rakennetaan! Minnes ne muut sitten menee? Mitäs ne muut sitten tekee? Vai pitääkö niiden vaan mennäulos kuvasta? Mitä? Mitä siellä kuvan ulkopuolella on? Ei ole sellaista paikkaa kuin "poissa-oleva paikka". Ne kuvan reunat, ne kuulkaa tulee vielä aivan saamarin tutuksi jokaiselle juhlaviirinheiluttajalle! Kun niitä kuvan ulkopuolella olevia ihmisiä tulee tarpeeksi, niin voitte olla varmoja että se syrjään siirrettyjen paikka näkyy ja kuuluu! Siellä kuulkaa torvet soi!

Previous
Previous

Unia Ounasjoen mutkasta (2019)

Next
Next

Janne Katajan Riihimäki (2017)